Se on nyt ohi. Seikkailu täällä Kansas Cityssä päättyy tänään ja taas yksi vaihe elämässä lienee ohi.
En kuitenkaan ole surullinen, tai oikeastaan edes kovin haikea. Mutta haluan kirjoittaa jonkunmoisen loppulausunnon, niin että jälkeenpäin tätä aikaa muistellessa minulla on jotain mihin palata.
Mahdollisuus lähteä tänne tuli viime syksynä hyvin yllättäen; se ei ollut mikään pitkän harkinnan ja unelmoinnin tulos vaan sattuman tielle heittämä tilaisuus. Päätöskään ei ollut helppo; oltuani juuri puolivuotta ulkomailla tuntui että en ole ollut läsnä läheisteni elämässä läheskään niin paljon kuin olisin halunnut, tunsin myös itseni sen verran hyvin että lähtiessäni en osaisi pitää tarpeeksi yhteyttä. Samaten olin toki kuullut edellisten lähtijöiden jokseenkin negatiivisen suhtautumisen tähän vaihtoon.
Toisessa vaakakupissa painoi se palava halu matkustaa, nähdä maailmaa ja kokea uutta, rakkaus matkustamiseen, jotain mikä on aina ollut olemassa, mutta mikä todella heräsi vasta Englannissa. Edellinen kevät Leicesterissä oli uskomatonta aikaa, ja unelmoin tietysti jostain vastaavasta. Kai taustalla myös oli ajatus Amerikan ihmemaasta ja harjoittelusta joka voisi oikeasti olla avuksi tulevaisuudessa kun täytyy löytää oikeita töitä.
Nyt lähtiessäni haluan yhä seisoa päätökseni takana; takana oleva puoli vuotta on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja välillä todella rankka, mutta toisaalta todella antoisa; ei siten kuin toivoin, vaan koska olen oppinut niin äärettömän paljon itsestäni, maailman menosta ja työnteosta.
Päässäni on äärettömän paljon asiaa ja koitan jäsentää sen tähän jokseenkin loogisesti: tullessani tänne tiesin että työt eivät tule olemaan erityisen antoisia ja siksi en oikeastaan voi juuri kritisoida sitä osaa harjoittelusta. Oikeastaan kova työmoraalini on johtanut siihen että olen saanut työnteosta irti varmaankin enemmän kuin kukaan muu täällä aiemmin. Olen saanut vastuuta, kehittänyt kielitaitoani ja oppinut paljon toimistoelämästä ja työpaikkakulttuurista. Samaan aikaan olen tajunnut mitä OIKEA työnteko on; työpaikkoja on takana monta ja en sano etteikö varastolla työ olisi fyysisesti rankempaa tai metrossa painiminen mitenkään mukavampaa, mutta täällä on tajunnut mitä oikea työhön panostaminen ja työpaikkahierarkia on. Luulen myös löytäneeni itselleni vielä paljon lisää itseluottamusta ja tietynlaista kunnianhimoa; skill above seniority.
Kokonaisuutena reissu ei kuitenkaan ollut sellainen kuin olisin olettanut sen olevan. Matkakumppanini olivat kaikki hyviä tyyppejä ja jäävät varmasti kavereiksi, mutta tunsin silti paljolti olevani yksin; se oikeanlainen menemisen ja tekemisen kemia puuttui. Jos olisin itse ollut sosiaalisempi olisin tietysti saattanut löytää läheisempiä ystäviä, mutta koko reissulla ei vastaan osunut samanlaista "klikkausta" kuin koin viimevuonna Justinin, Peterin ja M-Jn kanssa. Samaten koen että reissussa oli huomattavan paljon "vastoinkäymisiä". Santun päätös lähteä heti alkuunsa rasitti minua taloudellisesti ja tietysti aiheutti paljon ylimääräistä hoitaessani uudestaan asuntoasioita jne. Samaten automme Jimmy (jolla on seuraavan 3 viikon aikana vielä mahdollisuus lunastaa kunniansa) oli jatkuvasti tietynlainen murheenkryyni ja lovi lompakossa. Monet muutkin pienet vastoinkäymiset; kolari, opintorahan takaisinmaksu, lentojen vaihdon epäonnistuminen, vakuutusten kanssa pelaaminen jne tuntuivat raskaammilta kuin ne varmasti oikesti olivat. Myös työpaikan lomapolitiikka osoittautui odotettua tiukemmaksi, joten lomailu jäi Miamia lukuunottamatta varsinaisen työajan ulkopuolelle. Koko puolenavuotena minulla siis oli 2 vapaapäivää viikonloppujen lisäksi. Jos huomioidaan miten paljon 6 päivän viikkoja tein niin minulla oli siis keskimäärin vähemmän kuin 2 päivää vapaata/viikko.
Ehkä isoin negaatio syntyi kuitenkin kokonaisuudesta; Amerikka ei ollutkaan sellainen kuin minä sen mielikuvissani näin (tai muistan 2001,2002 turistireissuilta). Ne negatiiviset mielikuvat ja stereotypiat joita meillä on amerikkalaisista tulivat liian usein vastaan joka paikassa. Tiedän ettei Kansas City ole mikään varallisuuden tai kulttuurin kehto, mutta monet ihmiset ja heidän maailmankuvansa tekivät minut surullisiksi. Jossain varmasti on niitä elokuvista tuttuja drive-wayta ja hymyssä suin kulkevia ihmisiä, mutta ne ovat harvassa täällä. Haluan jopa uskoa että maa jossa asuin on muutoksen edessä ja on erilainen paikka 10 vuoden kuluttua, ken tietää. Sitä odotellessa palaan suomeen ja hymyilen ymmärtävästi kun joku kiroaa elämänsä vaikeutta ja sitä kuinka epäreilua on ettei lauantaitunneista makseta riittävää korvausta.
Juuri nyt tätä KCIn lentokentällä kirjoittaessani fiilikset ovat tietysti mitä mahtavimmat. Hyvästit on sanottu ja laukku pakattu. Matkaseurani on määrä laskeutua Chicagoon näillä minuuteilla ja minun muutaman tunnin kuluttua. 2 päivää Chicagossa, ja 20 päivää Amerikan moottoriteillä. Koitan ottaa paljon kuvia ja laittaa niitä mahd. nopeasti facebookkiin, mutta tämä blogi päättyy tähän.
Kiitos kaikille lukeneille. Suomessa tavataan.
Maailma on kirja ja lukeminen kannattaa.
maanantai 2. elokuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Last Day Off!
4!!!
Viimeisiä viedään, ja hyvä niin, rupeaa paukut olemaan aika loppu. Töitä on tehty 6 päivää viikossa eli ensin 8 päivää töitä, yksi vapaa ja nyt taas 9.
Jollain ihmeellä tuo vapaapäivä sattui viime keskiviikolle, jolloin myös muut olivat vapaalla. Niinpä päätettiin käyttää päivä tekemällä niitä asioita jotka kai olisi pitänyt tehdä silloin tänne tullessa. Hauska päivä olikin!
Jätettiin auto Crown Centerin parkkiin ja jatkettiin kävellen Union Stationille, yhdelle kaupungin maamerkeistä. Rautatieasema kilpailee kyllä Eurooppalaisenkin arkkitehtuurin kanssa, onhan se rakennettu aikana jolloin rautatiet olivat Amerikan selkäranka. Nykyään liikenne on satunnaista ja sisätilat on otettu lähinnä ravintola ja museo käyttöön.
Union Stationilta kivuttiin Memorial Hillille, jossa 1. Maailmansodan kaatuneita kunnioittavan muistomerkin alle kätkeytyi suurehko ja vasta-avattu sotamuseo. Kierrettiin aikamme ja vaikka museo oli selvästi suunnattu sille suurelle yleisölle niin oli sielä kuitenkin paljon tutkittavaa myös kaikille historiasta kiinnostuneille! Näyttelyn jälkeen kivuttiin muistomerkin näkötasanteelle josta avautuikin komea näkymä joka suuntaan!
Memorial Hilliltä jatkettiin KC rivermarketille, jossa hetken oleskeltuamme tytöt päättivät lähteä altaalle päivää jatkamaan. Itse maksoin hammasta purren 15$ pääsymaksun steamship arabia museoon, mikä olikin viisas päätös. Steamship Arabia oli jokilaiva, joka likennöi pienten uudisraivaajakylien välillä ennen uppoamistaan 1856. Hiekkapohjan hapettomassa tilassa se säilyi lähes koskemattomassa tilassa 1980-luvulle asti, jolloin se kaivettiin esiin ja sen 200-tonnia kauppatavaraa entisöitiin. Museo onkin ikkuna elämään villin lännen amerikassa, hakkuja, saappaita ja jopa syömäkelpoisena säilynyttä purkkiruokaa.
Illalla kävimme vielä S.W. Bulevardilla syömässä, paikkana Espanjalainen La Podega, joka olikin maineensa arvoinen. Istuttiin aika pitkään ja hehkutettiin sitä miten viimeinen puoli vuotta on vietetty. Ei hassumpi tapa viettää viimeinen vapaapäivä.
Olen töiden ohella koittanut hoitaa mahd. Paljon asioita niin että 31. Kun luovutan asunnon olisi kaikki valmiina lähtöön. Vietän siis kuun vaihteen jälkeen pari yötä tyttöjen sohvalla ja lennän 2. Päivä Chicagoon jossa tapaan benjan, tmen ja tuanin. Meillä on hotellihuoneet downtownilta ja auto vuokrattuna 4.-24.8, eli pari päivää Chicagossa ja sitten tien päälle!
Laskut on aika pitkälti maksettu ja kaikki sopimukset sovittu loppuviksi 31., tänään lähetin ison postipaketin (27kg) suomeen, pääsen siis kevyin matkatavaroin liikkeelle ja jäänee vähän tilaa tuliaisillekkin!
Nyt vielä takaisin työ pariin, pakkaamaan astiat laatikoihin ja odottamaan ensi viikkoa!
Viimeisiä viedään, ja hyvä niin, rupeaa paukut olemaan aika loppu. Töitä on tehty 6 päivää viikossa eli ensin 8 päivää töitä, yksi vapaa ja nyt taas 9.
Jollain ihmeellä tuo vapaapäivä sattui viime keskiviikolle, jolloin myös muut olivat vapaalla. Niinpä päätettiin käyttää päivä tekemällä niitä asioita jotka kai olisi pitänyt tehdä silloin tänne tullessa. Hauska päivä olikin!
Jätettiin auto Crown Centerin parkkiin ja jatkettiin kävellen Union Stationille, yhdelle kaupungin maamerkeistä. Rautatieasema kilpailee kyllä Eurooppalaisenkin arkkitehtuurin kanssa, onhan se rakennettu aikana jolloin rautatiet olivat Amerikan selkäranka. Nykyään liikenne on satunnaista ja sisätilat on otettu lähinnä ravintola ja museo käyttöön.
Union Stationilta kivuttiin Memorial Hillille, jossa 1. Maailmansodan kaatuneita kunnioittavan muistomerkin alle kätkeytyi suurehko ja vasta-avattu sotamuseo. Kierrettiin aikamme ja vaikka museo oli selvästi suunnattu sille suurelle yleisölle niin oli sielä kuitenkin paljon tutkittavaa myös kaikille historiasta kiinnostuneille! Näyttelyn jälkeen kivuttiin muistomerkin näkötasanteelle josta avautuikin komea näkymä joka suuntaan!
Memorial Hilliltä jatkettiin KC rivermarketille, jossa hetken oleskeltuamme tytöt päättivät lähteä altaalle päivää jatkamaan. Itse maksoin hammasta purren 15$ pääsymaksun steamship arabia museoon, mikä olikin viisas päätös. Steamship Arabia oli jokilaiva, joka likennöi pienten uudisraivaajakylien välillä ennen uppoamistaan 1856. Hiekkapohjan hapettomassa tilassa se säilyi lähes koskemattomassa tilassa 1980-luvulle asti, jolloin se kaivettiin esiin ja sen 200-tonnia kauppatavaraa entisöitiin. Museo onkin ikkuna elämään villin lännen amerikassa, hakkuja, saappaita ja jopa syömäkelpoisena säilynyttä purkkiruokaa.
Illalla kävimme vielä S.W. Bulevardilla syömässä, paikkana Espanjalainen La Podega, joka olikin maineensa arvoinen. Istuttiin aika pitkään ja hehkutettiin sitä miten viimeinen puoli vuotta on vietetty. Ei hassumpi tapa viettää viimeinen vapaapäivä.
Olen töiden ohella koittanut hoitaa mahd. Paljon asioita niin että 31. Kun luovutan asunnon olisi kaikki valmiina lähtöön. Vietän siis kuun vaihteen jälkeen pari yötä tyttöjen sohvalla ja lennän 2. Päivä Chicagoon jossa tapaan benjan, tmen ja tuanin. Meillä on hotellihuoneet downtownilta ja auto vuokrattuna 4.-24.8, eli pari päivää Chicagossa ja sitten tien päälle!
Laskut on aika pitkälti maksettu ja kaikki sopimukset sovittu loppuviksi 31., tänään lähetin ison postipaketin (27kg) suomeen, pääsen siis kevyin matkatavaroin liikkeelle ja jäänee vähän tilaa tuliaisillekkin!
Nyt vielä takaisin työ pariin, pakkaamaan astiat laatikoihin ja odottamaan ensi viikkoa!
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Lopunpuoliväli
Kirjoitanpa nyt vielä tässä jotain ennen todellista viime hetkeä. Koti-ikävä on viime aikoina ollut kova, ei kai sitä tarvi hävetä että myöntää 6kk "yksin" olon tuntuvan pahalta. Olisi kai taas kerran pitänyt pitää enemmän yhteyttä, mutta en ikinä ole ollut hyvä sellaisessa ja toisaalta tuntuu keinotekoiselta yrittää jakaa kaikkea kaikkien kanssa. Blogi on toki ollut hyvä keino kertoa uutisia ja tapahtumia, mutta se on kaukana oikeasta yhteydenpidosta.
Toisaalta on upeaa että on oppinut arvostamaan kaikkea sitä niin paljon mikä kotona on itsestäänselvyys, matkailu avartaa ja siksi tämäkin reissu on ollut tekemisen arvoinen! Lupaankin tässä virallisesti nauttia siitä ihanasta arjesta jonka syksy toivottavasti tuo tullessaan. Ehkä on ihan hyvä välillä vetää henkeä. Ja samaan hengenvetoon totean että ihan vielä ei ole aika pohtia kotimaankamaraa, vaan ajatukset ovat tietysti ryhmärämän roadtripissä! Eli nautitaan arjesta sitten kun sen aika tulee :)
Vapaapäiväni osuivat viikon lopulle ja taas seuraavan viikon alulle, joten olin vapaalla 4 päivää melkein putkeen. Olin varsin puhki koko viikonlopun ja vietettiin aikalailla aikaa tyttöystäväni Ainon kanssa skypessä ja puhelimessa...kaikki kuitenkin parhain päin ja vähintäänkin siitä tuli hyvä mieli että joku on jaksanut oikeasti odottaa minua läpi näiden tylsienkin kuukausien! Hyvää mieltä toi myös se että aloin hiljalleen pakkailla; laittaa pesusta tulevia vaatteita sivuun reissua varten ja pohtia mitä jätän, mitä heitän pois ja mitä mahdollisesti postitan suomeen...lähetin myös mailia seuraavalle turva internille, joka alustavasti on luvannut ostaa kamppeet, toiv saan sieltä vielä irti jokusen satasen ennen reissua.
Olin vapaalla "4th of July" eli independence dayn...tosin täällä sitä ei kukaan kutsu itsenäisyyspäiväksi vaan 4th of Julyksi. Olen koko kevään koittanut olla liikaa vahvistamasta stereotypiaa "tyhmistä jenkeistä", mutta välillä hämmennyn itsekkin: saatuani tietää että olen vastoin kaikkia odotuksia vapaalla rupesin tiedustelemaan miten tätä pyhää päivää tulee juhlistaa...kävin ainakin viisi keskustelua joissa totesin että "en olekkaan koskaan viettänyt 4th of July:a" "AI OIKEASTIKK? MITÄ SUOMESSA SITTEN TEHDÄÄN HEINÄKUUN NELJÄNTENÄ", sai aika paljon pinnistellä että ei tullut todettua "samaa kuin heinäkuun 1., 2. Ja 3. Eli ei ainakaan juhlita AMERIKAN itsenäisyyspäivää". Oikeasti, vapaassa amerikassa on oikeus ajatteluun, tosin sekin ehkä pitäisi kieltää sillä yksi luupää koitti vielä pelastaa keskustelun pahoittelemalla sitä että suomella ei ole itsenäisyyspäivää.
No, siitäkin huolimatta päätin että tätä suurta ja minulle tärkeää päivää täytyy juhlistaa jotenkin, joten lähdin KCriverfestille, joka osoittautuikin ihan mukavanoloiseksi perhefestariksi. Ikävä kyllä sää muuttui paikalliseen tapaan huonoksi täysin varoittamatta ja päätin suunnata kotiin, niinpä ilotulitukset jäivät näkemättä, joskaan en ole täysin varma mahdettiinko niitä lopulta edes järjestää myrskyn keskellä.
Armeijan rekrypiste, ikävä kyllä helikopterisimulaattoriin oli niin pitkä jono etten päässyt todistamaan taitojani
Juhlahumua säästä huolimatta
Pomppunorsu
Taivas synkkenee raja-joen päällä
Viimeisin viikko oli todella hiljainen mikä mahdollisti pienen lepotauon näiden loppuunmyytyjen kiirekuukausien keskellä. Keskiviikkona kutsuin Federickin ja Michaelin lähtemään ulos iltavuoron jälkeen. Oikeastaan koin että olin vähän "velkaa" molemmille ja lähdin ulos lupaukseni mukaisesti vaikka oikeasti olisi vain tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan. Istuttiin pitkälle yöhön foundryssä kaljakannuja (pitcher) tilaillen. Oli loppujen lopuksi huippu ilta, istua vain rauhassa terassilla omiaan jutellen. Suomen klo 10 terassisääntö on kyllä todella typerä; tai ainakin sitä voisi soveltaa rauhallisissa naapurustoissa. Eipä lopulta edes taidettu juoda niinkään paljon; Loppulaskun ollessa $28 lupasin tarjota seuraavankin illan!
13. Päivä oli Ennan ja Shawnin synttärit. Oltiin kaikki varattu päivä vapaaksi ja lähdettiin aamulla kahdella autolla ajamaan Blue Springs Lakelle n. 30km päähän kansasista etelään. Kylmälaukut oli täytetty juotavalla ja grilliruualla, tarkoituksena vain hengailla koko päivä rannalla. Blue Springs Laken julkinen ranta osoittautui kuitenkin maksulliseksi, ja sielä oli alkoholin nauttiminen kielletty, joten toimeliaina suomalaisina päätettiin että tokihan järvelle pääsee ominkin päin uimaan. Kierrettiin järveä ja käytiin jokaisella tiellä kokeilemassa onneamme; kumma kyllä mistään ei päässyt rantaan asti, joten lopulta valittiin grillikatos josta pääsi kivikkoiseen rantaan pientä kinttupolkua pitkin.
Enna ja Minä kävimme heti kokeilemassa rantaa, ja muut purkivat autot tyhjiksi, palatessamme muut lähtivät rantaan ja me jäimme tavaroiden luokse...hetken päästä pusikosta ilmestyi pesukarhu tutkimaan eväitämme.
Otus osoittautui varsin röyhkeäksi veijariksi ja sai hetken päästä nimen ELMO
Jimmy ja Shawnin SUV
Chillailua
Elmostakin tuli ystävä sämpylän voimalla
Rannassa; Ruth, Shawn ja Balu koira mukana menossa
Aurinko helli koko päivän!
12 työpäivää jäljellä....ja sen verran vain koska annoin suostumukseni työskennellä 6 päivää viikossa viimeiset 2 viikkoa. Mitäs täällä enää muutakaan, rahaa säästöön vaan että voi nauttia seuraavan 3 viikkoa lomasta täysin rinnoin. Töissä menee aika ihan suht nopeasti kun tietää lähtevänsä pian! Suomesta sain hyviä ja huonoja uutisia; Mikan kanssa pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, eli maksan vuokran tyhjästä kämpästä nyt seuraavalla kuulla, olisin toivonut mikan voivan asua siinä vielä kuukauden pidempään, mutta näinhän se aluksi sovittiin! Olen ollut yhteydessä Securitasiin ja sielä oltiin taas kerran varsin joustavia: Palaan töihin oman aikataulun mukaan heti syyskuun alussa. Paras uutinen oli että minulla on taas lomakertymää 3 viikkoa! Eli heti täällä lopetettuani painun lomille Seculta! Palkallista lomaa 2.8-23.8 eli jotakuinkin juuri se aika kun reissailen pitkin amerikkaa! JES! Ei tarvi murehtia rahasta niin paljon!
Lomasuunnitelmamme (Tai siis sitähän ei varsinaisesti ollut) sai kuitenkin rajun muutoksen kun Jimmysta hajosi ilmastointi. Sen korjaaminen olisi maksanut niin paljon että päätettiin vain päästä eroon Jimmystä täällä, mikä tarkoittaa vuokra-auton ottamista Chicagosta. Ikävä kyllä vuokra-auto pitää palauttaa samaan paikkaan kuin mistä sen ottaa, ellei halua maksaa n. 1000$ lisämaksua. Niinpä ollaan tässä tutkailtu eri vaihtoehtoja autoista ja reiteistä, ensi yönä soittelen tuonne autovuokrauspaikkaan ja koitetaan saada joku diili aikaan, siitä lisää lähiaikoina. Tilanne elää nyt vauhdilla :)
Terkkuja kaikille!
Toisaalta on upeaa että on oppinut arvostamaan kaikkea sitä niin paljon mikä kotona on itsestäänselvyys, matkailu avartaa ja siksi tämäkin reissu on ollut tekemisen arvoinen! Lupaankin tässä virallisesti nauttia siitä ihanasta arjesta jonka syksy toivottavasti tuo tullessaan. Ehkä on ihan hyvä välillä vetää henkeä. Ja samaan hengenvetoon totean että ihan vielä ei ole aika pohtia kotimaankamaraa, vaan ajatukset ovat tietysti ryhmärämän roadtripissä! Eli nautitaan arjesta sitten kun sen aika tulee :)
Vapaapäiväni osuivat viikon lopulle ja taas seuraavan viikon alulle, joten olin vapaalla 4 päivää melkein putkeen. Olin varsin puhki koko viikonlopun ja vietettiin aikalailla aikaa tyttöystäväni Ainon kanssa skypessä ja puhelimessa...kaikki kuitenkin parhain päin ja vähintäänkin siitä tuli hyvä mieli että joku on jaksanut oikeasti odottaa minua läpi näiden tylsienkin kuukausien! Hyvää mieltä toi myös se että aloin hiljalleen pakkailla; laittaa pesusta tulevia vaatteita sivuun reissua varten ja pohtia mitä jätän, mitä heitän pois ja mitä mahdollisesti postitan suomeen...lähetin myös mailia seuraavalle turva internille, joka alustavasti on luvannut ostaa kamppeet, toiv saan sieltä vielä irti jokusen satasen ennen reissua.
Olin vapaalla "4th of July" eli independence dayn...tosin täällä sitä ei kukaan kutsu itsenäisyyspäiväksi vaan 4th of Julyksi. Olen koko kevään koittanut olla liikaa vahvistamasta stereotypiaa "tyhmistä jenkeistä", mutta välillä hämmennyn itsekkin: saatuani tietää että olen vastoin kaikkia odotuksia vapaalla rupesin tiedustelemaan miten tätä pyhää päivää tulee juhlistaa...kävin ainakin viisi keskustelua joissa totesin että "en olekkaan koskaan viettänyt 4th of July:a" "AI OIKEASTIKK? MITÄ SUOMESSA SITTEN TEHDÄÄN HEINÄKUUN NELJÄNTENÄ", sai aika paljon pinnistellä että ei tullut todettua "samaa kuin heinäkuun 1., 2. Ja 3. Eli ei ainakaan juhlita AMERIKAN itsenäisyyspäivää". Oikeasti, vapaassa amerikassa on oikeus ajatteluun, tosin sekin ehkä pitäisi kieltää sillä yksi luupää koitti vielä pelastaa keskustelun pahoittelemalla sitä että suomella ei ole itsenäisyyspäivää.
No, siitäkin huolimatta päätin että tätä suurta ja minulle tärkeää päivää täytyy juhlistaa jotenkin, joten lähdin KCriverfestille, joka osoittautuikin ihan mukavanoloiseksi perhefestariksi. Ikävä kyllä sää muuttui paikalliseen tapaan huonoksi täysin varoittamatta ja päätin suunnata kotiin, niinpä ilotulitukset jäivät näkemättä, joskaan en ole täysin varma mahdettiinko niitä lopulta edes järjestää myrskyn keskellä.
Armeijan rekrypiste, ikävä kyllä helikopterisimulaattoriin oli niin pitkä jono etten päässyt todistamaan taitojani
Juhlahumua säästä huolimatta
Pomppunorsu
Taivas synkkenee raja-joen päällä
Viimeisin viikko oli todella hiljainen mikä mahdollisti pienen lepotauon näiden loppuunmyytyjen kiirekuukausien keskellä. Keskiviikkona kutsuin Federickin ja Michaelin lähtemään ulos iltavuoron jälkeen. Oikeastaan koin että olin vähän "velkaa" molemmille ja lähdin ulos lupaukseni mukaisesti vaikka oikeasti olisi vain tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan. Istuttiin pitkälle yöhön foundryssä kaljakannuja (pitcher) tilaillen. Oli loppujen lopuksi huippu ilta, istua vain rauhassa terassilla omiaan jutellen. Suomen klo 10 terassisääntö on kyllä todella typerä; tai ainakin sitä voisi soveltaa rauhallisissa naapurustoissa. Eipä lopulta edes taidettu juoda niinkään paljon; Loppulaskun ollessa $28 lupasin tarjota seuraavankin illan!
13. Päivä oli Ennan ja Shawnin synttärit. Oltiin kaikki varattu päivä vapaaksi ja lähdettiin aamulla kahdella autolla ajamaan Blue Springs Lakelle n. 30km päähän kansasista etelään. Kylmälaukut oli täytetty juotavalla ja grilliruualla, tarkoituksena vain hengailla koko päivä rannalla. Blue Springs Laken julkinen ranta osoittautui kuitenkin maksulliseksi, ja sielä oli alkoholin nauttiminen kielletty, joten toimeliaina suomalaisina päätettiin että tokihan järvelle pääsee ominkin päin uimaan. Kierrettiin järveä ja käytiin jokaisella tiellä kokeilemassa onneamme; kumma kyllä mistään ei päässyt rantaan asti, joten lopulta valittiin grillikatos josta pääsi kivikkoiseen rantaan pientä kinttupolkua pitkin.
Enna ja Minä kävimme heti kokeilemassa rantaa, ja muut purkivat autot tyhjiksi, palatessamme muut lähtivät rantaan ja me jäimme tavaroiden luokse...hetken päästä pusikosta ilmestyi pesukarhu tutkimaan eväitämme.
Otus osoittautui varsin röyhkeäksi veijariksi ja sai hetken päästä nimen ELMO
Jimmy ja Shawnin SUV
Chillailua
Elmostakin tuli ystävä sämpylän voimalla
Rannassa; Ruth, Shawn ja Balu koira mukana menossa
Aurinko helli koko päivän!
12 työpäivää jäljellä....ja sen verran vain koska annoin suostumukseni työskennellä 6 päivää viikossa viimeiset 2 viikkoa. Mitäs täällä enää muutakaan, rahaa säästöön vaan että voi nauttia seuraavan 3 viikkoa lomasta täysin rinnoin. Töissä menee aika ihan suht nopeasti kun tietää lähtevänsä pian! Suomesta sain hyviä ja huonoja uutisia; Mikan kanssa pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, eli maksan vuokran tyhjästä kämpästä nyt seuraavalla kuulla, olisin toivonut mikan voivan asua siinä vielä kuukauden pidempään, mutta näinhän se aluksi sovittiin! Olen ollut yhteydessä Securitasiin ja sielä oltiin taas kerran varsin joustavia: Palaan töihin oman aikataulun mukaan heti syyskuun alussa. Paras uutinen oli että minulla on taas lomakertymää 3 viikkoa! Eli heti täällä lopetettuani painun lomille Seculta! Palkallista lomaa 2.8-23.8 eli jotakuinkin juuri se aika kun reissailen pitkin amerikkaa! JES! Ei tarvi murehtia rahasta niin paljon!
Lomasuunnitelmamme (Tai siis sitähän ei varsinaisesti ollut) sai kuitenkin rajun muutoksen kun Jimmysta hajosi ilmastointi. Sen korjaaminen olisi maksanut niin paljon että päätettiin vain päästä eroon Jimmystä täällä, mikä tarkoittaa vuokra-auton ottamista Chicagosta. Ikävä kyllä vuokra-auto pitää palauttaa samaan paikkaan kuin mistä sen ottaa, ellei halua maksaa n. 1000$ lisämaksua. Niinpä ollaan tässä tutkailtu eri vaihtoehtoja autoista ja reiteistä, ensi yönä soittelen tuonne autovuokrauspaikkaan ja koitetaan saada joku diili aikaan, siitä lisää lähiaikoina. Tilanne elää nyt vauhdilla :)
Terkkuja kaikille!
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Lopunalku :)
Ponnistelen keksiäkseni jotain fiksua kirjoitettavaa, uskokaa tai älkää elämä on ollut suorastaan tylsää viimeviikon. Olen ollut töissä 7 päivää putkeen ja jotakuinkin suurin kohokohta oli kun Valerie sairastui ja tein yhden 16h tuplavuoron. Saapa edes vähän ylityökorvauksia.
Viime viikolla sain vihdoin kunnolla House Officer vuoroja ja kun pääsi paremman elämän makuun niin toimistotuoli ei enää juuri maistu. Ei se house officerinkaan homma mitään unelmatyötä ole, mutta ainakin pääsee tapaamaan asiakkaita ja oppimaan uutta, rupee puhelimeen vastailu jo riittämään, vaan eipä tässä enää ole kuin 21 työpäivää jäljellä! Töissä on muutenkin mennyt vähän paremmin kun en ole enää viitsinyt stressailla työtovereistani tai heidän tavoistaan, teen työni ja aika paljon heidänkin töitään; puhun sitten lähtiessä suuni puhtaaksi ja siihen asti lasken päiviä :)
Ollaan edelleen jatkettu joka keskiviikkoista piano-baarissa käyntiä ja aina on ollut ihan hauskaa, vaikkakaan ei mitään tapahtuma rikkaita iltoja. Siinä missä suomessa joku aina päätyy kaivoon ja seuraavana aamuna voi nauraa vähintään Pekan huonolle kunnolle mennään täällä baariin ja lähdetään kiltisti kahdelta kotiin. No, rahaa ei ainakaan ole hirveästi viime aikoina mennyt kun ei ole tehnyt muuta kuin töitä ja istunut kotona :)
Ollaan edelleen suunniteltu vähän elokuun reissua; Ostetaan Jimmy omaksemme, ja toiv. saadaan se parempaan kuntoon ennen lähtöä, teen sitten itsenäisen seikkailun St. Louisin kautta Chicagoon (n. 10 tuntia auton ratissa) ja vietetään sielä porukalla pari päivää. Sitten itään ja Washingtonista länteen, mitään ei lyödä lukkoon, mutta olen kyllä katsonut kymmeniä ja kymmeniä paikkoja joissa olisi kiva käydä, aika näyttää miten paljon ehditään nähdä.
Olen käynyt jonkun verran salilla ja aika paljon lenkillä, viime aikoina olen jopa vain aika usein päättänyt lähteä mp3 soittimen kanssa kävelylle, kun ei ole ollut parempaakaan tekemistä ja aina ei jaksa istua koneella. Eilen käytiin Annun kanssa altaalla (tytöt saivat yhdeltä pois lähtevältä vaihtarillta avaimen erään kiinteistön uima-altaalle, jossa ovat sitten käyneet ilman lupia, itse en aluksi halunnut lähteä sinne luikkimaan, mutta eilen oli kyllä ihan kivaa ottaa aurinkoa, eivätpä muut altaalla olijat näyttäneet häiriintyvän läsnäolostamme.)
Eilen juuri päiviteltiin Annun kanssa miten vähän tulee pidettyä kotiin yhteyttä. Oikeastaan olen vähän häpeissäni siitä miten vähän tulee soiteltua/mailailtua kotiin, mutta toisaalta ei täällä oikeasti tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään. Onhan se amerikassa asuminen aina erilaista, mutta kyllä 6kk uutuudenviehätys lähtee ja arki on arkea siinä missä suomessakin. Erona se että täällä ei ole kavereita, harrastuksia tai oikeastaan mitään muuta elämää kuin työ. Ja tämä siis ei ole valitusta vaan ainoastaan maininta siitä että ei minulla ole ihan älyttömästi kerrottavaa. Päivitänkin blogia varmaan enää pari kertaa tämän kuun aikana ja koitan sitten pitää ihmiset ajan tasalla tuon loppureissun edistymisestä; ehkä jopa pitää videoblogia tai jotain pelkistettyä blogia täällä, missä seurataan reissun editymistä ja päivitellään missä päin mannerta automme kulkee :)
Eli alle kuukausi Kansas Cityssä, 3 viikkoa lomaa ja paluu suomeen 25.8 Klo 14:20! :)
Viime viikolla sain vihdoin kunnolla House Officer vuoroja ja kun pääsi paremman elämän makuun niin toimistotuoli ei enää juuri maistu. Ei se house officerinkaan homma mitään unelmatyötä ole, mutta ainakin pääsee tapaamaan asiakkaita ja oppimaan uutta, rupee puhelimeen vastailu jo riittämään, vaan eipä tässä enää ole kuin 21 työpäivää jäljellä! Töissä on muutenkin mennyt vähän paremmin kun en ole enää viitsinyt stressailla työtovereistani tai heidän tavoistaan, teen työni ja aika paljon heidänkin töitään; puhun sitten lähtiessä suuni puhtaaksi ja siihen asti lasken päiviä :)
Ollaan edelleen jatkettu joka keskiviikkoista piano-baarissa käyntiä ja aina on ollut ihan hauskaa, vaikkakaan ei mitään tapahtuma rikkaita iltoja. Siinä missä suomessa joku aina päätyy kaivoon ja seuraavana aamuna voi nauraa vähintään Pekan huonolle kunnolle mennään täällä baariin ja lähdetään kiltisti kahdelta kotiin. No, rahaa ei ainakaan ole hirveästi viime aikoina mennyt kun ei ole tehnyt muuta kuin töitä ja istunut kotona :)
Ollaan edelleen suunniteltu vähän elokuun reissua; Ostetaan Jimmy omaksemme, ja toiv. saadaan se parempaan kuntoon ennen lähtöä, teen sitten itsenäisen seikkailun St. Louisin kautta Chicagoon (n. 10 tuntia auton ratissa) ja vietetään sielä porukalla pari päivää. Sitten itään ja Washingtonista länteen, mitään ei lyödä lukkoon, mutta olen kyllä katsonut kymmeniä ja kymmeniä paikkoja joissa olisi kiva käydä, aika näyttää miten paljon ehditään nähdä.
Olen käynyt jonkun verran salilla ja aika paljon lenkillä, viime aikoina olen jopa vain aika usein päättänyt lähteä mp3 soittimen kanssa kävelylle, kun ei ole ollut parempaakaan tekemistä ja aina ei jaksa istua koneella. Eilen käytiin Annun kanssa altaalla (tytöt saivat yhdeltä pois lähtevältä vaihtarillta avaimen erään kiinteistön uima-altaalle, jossa ovat sitten käyneet ilman lupia, itse en aluksi halunnut lähteä sinne luikkimaan, mutta eilen oli kyllä ihan kivaa ottaa aurinkoa, eivätpä muut altaalla olijat näyttäneet häiriintyvän läsnäolostamme.)
Eilen juuri päiviteltiin Annun kanssa miten vähän tulee pidettyä kotiin yhteyttä. Oikeastaan olen vähän häpeissäni siitä miten vähän tulee soiteltua/mailailtua kotiin, mutta toisaalta ei täällä oikeasti tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään. Onhan se amerikassa asuminen aina erilaista, mutta kyllä 6kk uutuudenviehätys lähtee ja arki on arkea siinä missä suomessakin. Erona se että täällä ei ole kavereita, harrastuksia tai oikeastaan mitään muuta elämää kuin työ. Ja tämä siis ei ole valitusta vaan ainoastaan maininta siitä että ei minulla ole ihan älyttömästi kerrottavaa. Päivitänkin blogia varmaan enää pari kertaa tämän kuun aikana ja koitan sitten pitää ihmiset ajan tasalla tuon loppureissun edistymisestä; ehkä jopa pitää videoblogia tai jotain pelkistettyä blogia täällä, missä seurataan reissun editymistä ja päivitellään missä päin mannerta automme kulkee :)
Eli alle kuukausi Kansas Cityssä, 3 viikkoa lomaa ja paluu suomeen 25.8 Klo 14:20! :)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Countdown...
Jaa, mistäs sitä taas aloittaisi?
33. Niin monta työpäivää on vielä jäljellä. Kyllä; olen alkanut laskea päiviä. En täältä lähtöön, tai kotiinpaluuseen vaan töiden loppumiseen. Viime aikoina on tullut väsyttyä töihin lopullisesti. Tai ei niinkään töihin (joiden tekeminen on jo rutiinia) vaan ihmisiin. Olen oppinut paljon ja työympäristö on ollut vähintäänkin kasvattava, mutta tämä väsyneiden ihmisten hikipaja ei todellakaan ole minua varten. Hymyilen vielä viimeisen kuukauden kuten tähänkin asti, mutta en kyllä katso taakseni kun lähden.
Katse on nimittäin jo ihan muualla...olen joillekkin asiasta puhunut ,mutta pistänpä nyt tänne vähän selvempää infoa suunnitelmistani. Työt loppuvat 30.7. hyatilla, mikä onkin varsin maukas synttärilahja. Pakkailen kamppeet ja hurautan (toiv. Jimmyllä) chicagoon jonne 2. Päivä saapuvat suomesta Lukiokaverini Benja, vanha kämppikseni Teme ja benjan kaveri Tuan. Jätkien lento takaisin Suomeen lähtee 25.8. joten meillä on siis 21 päivää aikaa kokea Amerikka. Toiv. Alla on toimiva auto koska alustavana suunnitelmana on niellä urakalla tomuisia maileja ja viettää 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tien päällä. Mitään suurta suunnitelmaa ei vielä ole, mutta unelmana olisi tietysti päästä rannikolta rannikolle ja kerätä matkalta nähtävyydet ja suurkaupungit.
Legendaarinen reissu on varmasti tiedossa ja kuten muita mukaan houkutellessani totesin; nyt voi vielä lähteä. Eli kamppeet reppuun, tankki täyteen ja elämään täysillä. Sitä kelpaa odotella.
Omaa kotiinpaluuni on vielä muutaman päivän kysymysmerkki. Minullahan on lennot varattuna 2.8.2010 Kansas City - Helsinki. Otin yhteyttä Ebookersiin jossa vakuutettiin että lennot voi vaihtaa hintaan 210e + veromuutokset. Koitinkin soitella ja vaihtaa lennot samantien, mutta koska järjestelmä on niin kankea ei tuosta tullut mitään. Nuo lennot lentää 3 eri lentoyhtiötä, ja käytännössä vaihtaminen vaatii sen että kaikille kolmelle välille löytyy paikkoja yhden päivän sisällä. Tuollaista päivää ei löytynyt elokuun 4. viikolla...Sanoin että Kansas City lennon voi unohtaa koska en tarvi sitä, mutta ebookersin mukaan en voi perua "yhtä" pätkää lennostani. Eli joudun peruumaan kaikki ellen ole tekemässä Checkiniä Kansasin kentällä. Vastaavasti en voi vaihtaa Chicago-Lontoo väliä sopivalle päivälle jos kahta muuta lentoa ei löydy (siis vaikka en edes kyseisiä lentoja tarvitse)... Mietin parhaillaan mitä teen, paras idea tähän asti on lentää suomene New Yorkista 24.8 ja maksaa lennosta 414e (+ pitää päästä reissun päättymispisteestä New Yorkiin). Minulla siis ilmeisesti jää käyttämättä lento Kansas City - Helsinki välillä. Rahoja en saa takaisin, mutta saatan silti perua lennot, koska ympäristöystävällisenä ihmisenä en halua tyhjää paikkaa lentokoneeseen vain koska ebookers ei osaa ilmoittaa lentoyhtiöille etten olekkaan tulossa. Pistän infoa kunhan tiedän mikä lopullinen paluu suunnitelmani ja reittini on.
Motivoin itseäni odottamalla tuota reissua ja elänyt siksi vähän säästövaihteella, ihan halpaa huvia ei 3 viikon loma tule olemaan. Niinpä elelen nyt vähän "tylsää" vaihetta, mutta vietän vapaani pohtiessa tulevia ja kaikkea sitä mitä teen palattuani suomeen; koulukursseille ilmoittauduin normaliin tapaan eli 30op syksyksi...valmistuminen alka vääjäämättä häämöttämään, vaikka vielä ainakin ensi vuosi koulussa meneekin. Pitäisi varmaan mailailla metroon ja kysellä työtilannetta rakkaan Securitasin leivissä. Työsoppari on tosiaan yhä voimassa että toiv. pääsee taas hommiin nopeasti, liikaa rahaa kun ei varmasti ole 3 viikon Tour de American jälkeen!
Muuten ei ole ihmeempiä kerrottavia, Emman yo juhlien missaaminen harmitti, skypeilystäkään ei oikein tullut mitään, mutta sainpa ainakin henkäyksen juhlatunnelmaa. Muuten päivät vierivät ohi niin nopeasti ettei edes oikein tajua pitää yhteyttä. Kaippa tämä on aika huoletonta elämää kun ei tarvi muuta miettiä kuin että on oikeaan aikaan töissä, toisaalta työ on niin hektistä (nyt kun teen lähinnä pelkkää iltaa) että muuten päivät menevätkin lähinnä lepäillessä.
Töissä on mennyt ihan OK, tosin varsinkin Sharonin kanssa on välit vähän kireällä. No tajuaapa kyseinen laiska akka arvonsa kun en ole enää tekemässä hänen hommiaan. Olen päässyt nyt tekemään myös house officer vuoroja, mikä on vähän palkitsevampaa työtä; kierroksia hotellissa ja asiakaiden avustamista. Toiv. Saan viimeisen kk aikana paljon näitä vuoroja, ja toivon salaa muutamaa Manager On Duty vuoroa viimeisillä viikoilla. Joskin MOD vuorot ovat melkolailla kykenemisen yläpäässä sillä silloin on vastuussa koko hotellista; onnettomuuksista, vaikeista asiakkaista jne...
Ulkonakin on tullut käytyä jonkun verran; lähinnä töiden jälkeen yhdellä tai kahdella jne. Tosin yksi keskiviikko kutsuin tuttuja kämpilleni ja aloiteltiin siinä ennen Piano baariin menoa, ilta venyi ja muuttui jatkoiksi kämpälläni päättyen siihen että Michael nukkui sohvalla ja Shawn heräsi lattialta. Hieno ilta. Salilla ja lenkillä on tullut myös käytyä, joskin ulkona juokseminen lähentelee itsemurhaa ilman ollessa jopa yöllä painostava 25c.
Myös seuraava suomalaisten ryhmä on selvinnyt ja olen jutellut seuraavan tänne saapuvan turvalaisen, Matin, kanssa. Pitää varmaan säätää jotain kamojen kanssa, omiani en aio saada takaisin, mutta muutama satanen varmaan irtoaa kun jätän irtaimistoni tänne. Jos joku muuten haluaa vielä tilata jotain kauttani (esim Amazon.com) niin ilmoitelkaa! Ainakin pien elektroniikkaa pitäisi saada halvemmalla kuin suomesta.
32.... :)
33. Niin monta työpäivää on vielä jäljellä. Kyllä; olen alkanut laskea päiviä. En täältä lähtöön, tai kotiinpaluuseen vaan töiden loppumiseen. Viime aikoina on tullut väsyttyä töihin lopullisesti. Tai ei niinkään töihin (joiden tekeminen on jo rutiinia) vaan ihmisiin. Olen oppinut paljon ja työympäristö on ollut vähintäänkin kasvattava, mutta tämä väsyneiden ihmisten hikipaja ei todellakaan ole minua varten. Hymyilen vielä viimeisen kuukauden kuten tähänkin asti, mutta en kyllä katso taakseni kun lähden.
Katse on nimittäin jo ihan muualla...olen joillekkin asiasta puhunut ,mutta pistänpä nyt tänne vähän selvempää infoa suunnitelmistani. Työt loppuvat 30.7. hyatilla, mikä onkin varsin maukas synttärilahja. Pakkailen kamppeet ja hurautan (toiv. Jimmyllä) chicagoon jonne 2. Päivä saapuvat suomesta Lukiokaverini Benja, vanha kämppikseni Teme ja benjan kaveri Tuan. Jätkien lento takaisin Suomeen lähtee 25.8. joten meillä on siis 21 päivää aikaa kokea Amerikka. Toiv. Alla on toimiva auto koska alustavana suunnitelmana on niellä urakalla tomuisia maileja ja viettää 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tien päällä. Mitään suurta suunnitelmaa ei vielä ole, mutta unelmana olisi tietysti päästä rannikolta rannikolle ja kerätä matkalta nähtävyydet ja suurkaupungit.
Legendaarinen reissu on varmasti tiedossa ja kuten muita mukaan houkutellessani totesin; nyt voi vielä lähteä. Eli kamppeet reppuun, tankki täyteen ja elämään täysillä. Sitä kelpaa odotella.
Omaa kotiinpaluuni on vielä muutaman päivän kysymysmerkki. Minullahan on lennot varattuna 2.8.2010 Kansas City - Helsinki. Otin yhteyttä Ebookersiin jossa vakuutettiin että lennot voi vaihtaa hintaan 210e + veromuutokset. Koitinkin soitella ja vaihtaa lennot samantien, mutta koska järjestelmä on niin kankea ei tuosta tullut mitään. Nuo lennot lentää 3 eri lentoyhtiötä, ja käytännössä vaihtaminen vaatii sen että kaikille kolmelle välille löytyy paikkoja yhden päivän sisällä. Tuollaista päivää ei löytynyt elokuun 4. viikolla...Sanoin että Kansas City lennon voi unohtaa koska en tarvi sitä, mutta ebookersin mukaan en voi perua "yhtä" pätkää lennostani. Eli joudun peruumaan kaikki ellen ole tekemässä Checkiniä Kansasin kentällä. Vastaavasti en voi vaihtaa Chicago-Lontoo väliä sopivalle päivälle jos kahta muuta lentoa ei löydy (siis vaikka en edes kyseisiä lentoja tarvitse)... Mietin parhaillaan mitä teen, paras idea tähän asti on lentää suomene New Yorkista 24.8 ja maksaa lennosta 414e (+ pitää päästä reissun päättymispisteestä New Yorkiin). Minulla siis ilmeisesti jää käyttämättä lento Kansas City - Helsinki välillä. Rahoja en saa takaisin, mutta saatan silti perua lennot, koska ympäristöystävällisenä ihmisenä en halua tyhjää paikkaa lentokoneeseen vain koska ebookers ei osaa ilmoittaa lentoyhtiöille etten olekkaan tulossa. Pistän infoa kunhan tiedän mikä lopullinen paluu suunnitelmani ja reittini on.
Motivoin itseäni odottamalla tuota reissua ja elänyt siksi vähän säästövaihteella, ihan halpaa huvia ei 3 viikon loma tule olemaan. Niinpä elelen nyt vähän "tylsää" vaihetta, mutta vietän vapaani pohtiessa tulevia ja kaikkea sitä mitä teen palattuani suomeen; koulukursseille ilmoittauduin normaliin tapaan eli 30op syksyksi...valmistuminen alka vääjäämättä häämöttämään, vaikka vielä ainakin ensi vuosi koulussa meneekin. Pitäisi varmaan mailailla metroon ja kysellä työtilannetta rakkaan Securitasin leivissä. Työsoppari on tosiaan yhä voimassa että toiv. pääsee taas hommiin nopeasti, liikaa rahaa kun ei varmasti ole 3 viikon Tour de American jälkeen!
Muuten ei ole ihmeempiä kerrottavia, Emman yo juhlien missaaminen harmitti, skypeilystäkään ei oikein tullut mitään, mutta sainpa ainakin henkäyksen juhlatunnelmaa. Muuten päivät vierivät ohi niin nopeasti ettei edes oikein tajua pitää yhteyttä. Kaippa tämä on aika huoletonta elämää kun ei tarvi muuta miettiä kuin että on oikeaan aikaan töissä, toisaalta työ on niin hektistä (nyt kun teen lähinnä pelkkää iltaa) että muuten päivät menevätkin lähinnä lepäillessä.
Töissä on mennyt ihan OK, tosin varsinkin Sharonin kanssa on välit vähän kireällä. No tajuaapa kyseinen laiska akka arvonsa kun en ole enää tekemässä hänen hommiaan. Olen päässyt nyt tekemään myös house officer vuoroja, mikä on vähän palkitsevampaa työtä; kierroksia hotellissa ja asiakaiden avustamista. Toiv. Saan viimeisen kk aikana paljon näitä vuoroja, ja toivon salaa muutamaa Manager On Duty vuoroa viimeisillä viikoilla. Joskin MOD vuorot ovat melkolailla kykenemisen yläpäässä sillä silloin on vastuussa koko hotellista; onnettomuuksista, vaikeista asiakkaista jne...
Ulkonakin on tullut käytyä jonkun verran; lähinnä töiden jälkeen yhdellä tai kahdella jne. Tosin yksi keskiviikko kutsuin tuttuja kämpilleni ja aloiteltiin siinä ennen Piano baariin menoa, ilta venyi ja muuttui jatkoiksi kämpälläni päättyen siihen että Michael nukkui sohvalla ja Shawn heräsi lattialta. Hieno ilta. Salilla ja lenkillä on tullut myös käytyä, joskin ulkona juokseminen lähentelee itsemurhaa ilman ollessa jopa yöllä painostava 25c.
Myös seuraava suomalaisten ryhmä on selvinnyt ja olen jutellut seuraavan tänne saapuvan turvalaisen, Matin, kanssa. Pitää varmaan säätää jotain kamojen kanssa, omiani en aio saada takaisin, mutta muutama satanen varmaan irtoaa kun jätän irtaimistoni tänne. Jos joku muuten haluaa vielä tilata jotain kauttani (esim Amazon.com) niin ilmoitelkaa! Ainakin pien elektroniikkaa pitäisi saada halvemmalla kuin suomesta.
32.... :)
maanantai 7. kesäkuuta 2010
10 streak
Koneen laskeutuessa Kansasiin oli vähän ristiriitaiset tunteet. Loma oli kyllä ollut juuri niin upea kuin odottaa sopikin, mutta mitäs nyt? Viimeisin kuukausi meni todella nopeasti, mites nyt tulevat pari kuukautta? Ei kai tässä auta muuta kuin palata arkeen ja keksiä tapoja viihdyttää itseään tulevat kuukaudet...soitin kentältä Ennalle ja pyysin katsomaan aikatauluni; kuten arvata saattaa tietysti heti seuraavana aamuna töihin.
Hanna haki kentältä joten ehdin sentään nukkua väliin jäävät 6h, mutta eipä siinä paljon ehtinyt lomaa mielessään purkaa. Jotenkin se seuraava työpäivä siitä menikin, lähinnä toistellessa kaikille että "hyvä loma", "kannatti mennä", "rakastan amerikkaa" Jne. Vähän kyllä ketutti Sharonin ja Kennethin kommentit siitä että "miten saatoin saada 6 päivää lomaa kun olen ollut vasta 4kk täällä ja minulla ei ole lomapäiviä". Vissiin taas vähän hukassa ymmärrys siitä miksi täällä olen ja mitä tekemässä....
Ja eivät ne 6 päivää ihan ilmaiseksi tulleetkaan, nimittäin 10 päivää töitä putkeen, mukana yksi turnaroundi (siis alle 8h lepoaikaa vuorojen välissä).
Heräsin perjantaina puolenpäivän aikoihin, mutta päivä meni aikaansaamattomuuden merkeissä; katsoin putkeen uusimman ultimate fighterin tähän asti ilmestyneet jaksot koittaessani hakea innostusta salille lähtöön. Vaan eipä tullut lähdettyä, ehkä huomenna sitten. Juoksemista en halua vielä ajatella, kantapää kun on edelleen ikävän kipeä Miamin jäljiltä, lihas lienee tulehtunut tai jotain.
Yötyöt eivät oikeastaan edes ketuttaneet, paikalle tultuani sain kuitenkin kuulla että Ms. Day oli soittanut itsensä kipeäksi, niinpä beth kysyi jos voisin jäädä ylitöihin aamusta. Eipä sitä oikein kieltäytyäkkään voinut. Yö meni kiireisenä, mutta onneksi sentään nopeasti ja kello koittikin 11 aamupäivästä
melkein yllättäen. 23:00-11:00 on kyllä ehkä erikoisin työaika koskaan. Huomista en haluakkaan edes miettiä. Lauantaina alkaa KansasCity rockfest, ja koko viikonlopuksi on luvattu sadetta; mikäs sen hauskempaa kuin 600 mutaista festarivierasta.
Lauantai menikin nukkuessa kuten odottaa saattaa. Heräilin vasta yhdeksän jälkeen illalla katsomaan että auto on varmasti pihassa. Siinä sitten kymmenen jälkeen suihkussa ollessa tajusin että eihän minulla ole avaimia...eikä tietenkään kukaan tytöistä kotona. Pienessä paniikissa kiskoin vaatteet päälle ja kipitin plazzalle josta sainkin tuurilla vinkattua taksin. 15$ köyhempänä, mutta sentään ajallaan töihin. Hieno alku päivälle (siis yölle).
Työvuoro oli jotakuinkin semmoista höykytystä kuin odottaa saattoi. Mutaisia ja humalaisia festarityyppejä jokseenkin joka puolella. Kännisten opastusta, oven avauksia ja vihaisia soittoja "normaaleilta" asiakkailta. Jokseenkin yllättäen suurinta vaivaa aiheutti suurehko ja melkoisen päissään ollut hääseurue joka yritti murtautua yöksi lukitulle uima-altaalle ja meinasi jyrätä estelemään menneen huoltomiehen. Kun paikalle saatiin 2 manageria ja poliisipartio kävi ilmi että kyseisellä suvulla on perinteenä heittää sulhanen uima-altaaseen ja se oli muistettu vasta aamuyöstä boolinjuomisen jo jatkuttua aikansa. Lopulta sulhanen uitettiinkin poliisin valvovien silmien alla sillä ehdolla että koko konkkaronka lupautui siirtymään yöpuulle heti perinteitä kunnioitettuaan. Huoltomieskin sai anteeksipyyntöjä osakseen yrittäessään pelastaa sulhasen altaanpohjalle päätyneen kännykän.
Hyvä puoli pitkässä työputkessa oli se (näin jälkeenpäin sanottuna) että palkkachecki jäi vain parisataa vajaaksi normaalista koska oikeasti minulla oli vain 3 "ylimääräistä vapaata". Hassulta tuntui myös palata ainon kanssa skypeemiseen vietettyään aikaa naamatusten...
Keskiviikkona tytöt houkuttelivat mukaan Piano-baariin. Lähdin vähän vastahakoisesti koska baarit ovat olleet melkoinen pettymys tähän mennessä. Piano baari kuitenkin yllätti positiivisesti 2$ juomat ja keski-ikä varmaan siinä jotakuinkin oman iän paikkeilla. Tanssilattiaa ei paikassa ole, mutta viihteestä piti huolta lavalla olleen "tuplapianon" ympärillä häärinyt bändi jolta sai toivoa mitä tahtoi, sen jälkeen biisille lyötiin hinta ja se soitettiin kun kolehti oli täynnä. Yleisösuosikilla saattoi olla hintaa esim 40$, hattu sitten kiersi hetken ja sitten kuulutettiin "vielä puuttuu 20". Jolloin ilmeisesti eniten rahoissaan/päissään ollut sankari kipusi lavalle, heitti sekaan puuttuvat rahat suosionosoituksien saattelemana ja koko baari syttyi yhteislauluun. Ihan siisti systeemi, ja taisi bändi siinä ihan hyvät massit takoa. Me puolestaan heitimme huiviin sen verran monet 2$ juomat että baarin mennessä kiinni siirryimme vielä tunniksi vieressä olleeseen Foundryyn...ja pienen pohtimisen jälkeen vielä minun luokseni ottamaan muutamat. Mukana ollut ovimies Michael jäikin lopuksi sohvalleni nukkumaan ja siitä sitten seuraavana aamuna töihin. Oma vuoroni alkoi onneksi vasta kolmelta joten edellisillan tarinaniskentä ei enää juuri painanut.
Työpaikalla on edelleen painanut Maurizion nimitys manageriksi; osa porukasta on edelleen sitä mieltä että pidempään talossa olleen Kevinin olisi pitänyt senioriteettinsa takia saada paikka. En haluaisi olla rasisti mutta täytyy kyllä taas todeta että pahimpia rasisteja ovat yleensä mustat itse. (oliko tässä mitään järkeä)
Vihaan yli kaiken sitä että kaikesta tapahtuneesta löydetään se rasistikortti. Tämä tapahtui koska olen musta, täällä ei ole mitään tekemistä mustille, kaupunki ei tue mustien harrastuksia. Mitä vitun mustien harrastuksia, eikö ole järjetöntä oman kuopan kaivamista todeta että "koska täällä ei arvosteta koripalloa niin mustia syrjitään" jne. Samoille ihmisille on päivänselvää että Maurizio sai paikan koska on valkoinen ja Kevin musta. Italialainen homo:ko osuu jotenkin vähemmän näiden maailmaa hallitsevien rasistien tutkaan kuin musta mies? Nämä ihmiset ovat niin tottuneita näkemään maailman rotu-lasiensa takaa että eivät ollenkaan ajattele kumpi ehdokas on PAREMPI työssä. Kyllä, kevinillä on degree, kyllä kevin on hyvä tyyppi, kyllä kevin on ollut talossa kauemmin. Mutta Mauriziolla on 25 vuotta managerikokemusta ja masters-degree, mutta näiden asioiden ei pitäisi ilmeisesti vaikuttaa koska hän on "muualta".
Sainpa taas avautua, en tiedä oliko äskeisessä mitään järkeä; mutta Valkoinen Hetero Mies tässä taas ihmettelee sitä miten osa ihmisistä tuntuu aina ja jokatapauksessa etsivän syitä syrjinnästä.
Mutta hei! Koska blogi kirjoitukseni ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia vaikka elänkin kullan, öljyn ja unelmien maassa niin päätän tehdä u-käännöksen ja listata POSITIIVISIA asioita siinä järjestyksessä kun ne tulevat mielleen! Nämä asiat myös suomeen kiitos!
1. 24h kaupat -saman totesin jo U.K.ssa, tosin kuulin myös että stadissa on kokeiluja kyseisellä saralla
2. Itsepalvelukassat - sama kuin edellisessä
3. Free refill - miksi suomessa saa ruuan kanssa maksaa pienestä mukista automaattikokista 4e. Oikea hinta on 2$ ja juo niin paljon kuin jaksat!
4. Lighti olut - paremman makuista, "terveellisempää" ...samat prosentit!
5. Kierrekorkit - unohda pullonavaaja, lasipullokin aukeaa käsin
6. Stytoksimukit - ah, niin käteviä, mukava kädessä,lämpövaraus. No ok, luontoliittolainen ymmärtää miksi ei, mutta maassa maan tavalla!
7. Valmissalaatit - jos joku silppuaisi salaatit valmiiksi pussiin saattaisi jokunen poikamieskin syödä joskus jotain vihreää
8. Dollarin setelit - mikään vaan ei tunnu paremmalta kuin iso nippu riihikuivaa kahisevaa, olkoonkin sitten oikeasti lompakossa parikymppiä
9. Jääpalat -koneesta, automaatista, kaupasta pussissa. Kuka nyt joisi mitään täyttämättä lasia ensin jäillä; oikea suhde 2/3 jäitä, loput nestettä
10. Leffavuokrausautomaatit - 1$/leffa/päivä, ei jonottamista
11. Starbucksit, Jimmyjonesit, Sonicit ja Cheesecake factoryt - valinnanvaraa on, muutakin kuin laittaako turkkilainen pitsallesi tonnikalaa vai kebablihaa
12. Halvat tölkkilimut - 24kpl/n. 5e, henk.koht. Suosikki
13. Palvelukulttuuri - olkoonkin sitten tipin perässä, ravintolassa tarjoilija tekee muutakin kuin mulkoilee
14. Punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle - miksipä ei?
Parempien aiheiden loppuessa - bubbling under
15. Meksikolaiset, mistä suomeen saataisiin kovasti ja pienellä palkalla töitä tekeviä ihmisiä?
16. Cherry bourbon - viskielitistit menköön itseensä. Parasta juomaa kohtuu hintaan.
17. Kaikella on hintansa - eikä siinä ole ilmaa. Kova kilpailu ja valinnanvara tarkoittavat että merkistä ei tarvi maksaa samalla tavalla kuin suomessa.
18. Taksit - ymmärrän kyllä että taksiyrittäjällä on kovaa, mutta ehkä joku joskus käyttäisi taksia jos pelkkä kyytiin istuminen ei maksaisi 10e
19. Uskonnollisuus? - No okei, ei oikeasti, mutta olen todennut että mitä kovempi "believer", yleensä sitä herttaisempi ihminen. Jos saisin niin ottaisin työkavereikseni enemmänkin näitä "sunnuntaina kirkkoon - muulla ei niin väliä"-tyyppejä
20. Ylivertaisuus; jaksatko juosta bussipysäkille, puhutko vierasta kieltä, oletko joskus viettänyt yön ulkona, etkö tarvi taskulaskina, tiedätkö mitä on mäen tuolla puolen? Ylivertaisen kansan keskuudessa ei ole vaikea tuntea itseään ylivertaisesksi. Onhan se nyt kivaa :)
Työputki meni lähinnä jumitellessa. Viihdykettä on tullut haettua UFC:sta, Ultimate Fighterista, SGUsta ja Sons of Anarchysta sekä kasasta uusia leffoja. Eli töidenteon lomassa on tullut lähinnä tuijotettua tietokoneenruutua...
Töissäkään ei mitään ihmeempää raportoitavaa safety projektin vetovastuu siirtyi minulle kun HR:ssä tajuttiin että olen ainut jota projekti vähääkään kiinnostaa...mainitsemisen arvoinen lienee lähinnä viime torstai, olin putken viimeisenä päivänä väsynyt ja vihoissani siitä että olin jo 4. Päivää kennethin tai sharonin parina. En juuri juttele enää näiden kanssa kun emme ole hirveän samalla aaltopituudella, itseäni ketuttaa kuitenkinsuunnattomasti se että koska en ikinä valita heidän menemisistään niin ovat ottaneet tavaksi jättää minua toimistoon, keskimääräisenä päivänä olen n. Tunnin hoitamassa myös heidän työtään, mikä tekee näistä kenneth/sharon päivistä erityisen kiireisiä, eikä kiitosta koskaan. Torstai oli kyllä äärimmäinen tiivistymä, kiireisen päivän takia he olivat molemmat illassa, mikä ei ilm. Heidän mielestään tarkoita sitä että meillä on kiire, vaan että koska heitä on kaksi toinen voi aina olla poissa paikalta, homma meni lähinnä läpsystä vaihtamiseksi kun itse istuin omien hommieni lomassa puhelin kokoajan kourassa. KYn lähtiessä toimistosta kolmelta olin juuri tekemässä avainlaskentaa. Kenneth vastaili puhelimeen, mutta Sharon jutteli Kyn kanssa. Puhelin soi ja soi sillä seurauksella että ky keskeytti puhumisen ja vastasi. Minä ja sharon katsoimme toisiamme molempien ilm. Ollessa sitä mieltä että toisen tulisi vastata. Sama tapahtui uudestaan jolloin sharon sanoi kiukkuisesti "Matias! Vastaa puhelimeen, etkö nää että minä juttelen!". Itselläni keittää tosi harvoin yli mutta silloin napsahti, jos keskustelu olisi käyty suomeksi olisin varmaan juttelemassa rumista sanoistani managerin toimistossa, nyt sain lähinnä sanottua että olen vastaillut koko päivän, mikä ei ole minun hommani kun meillä on 2 pbx työntekijää, että hän voi puhua vapaa-ajallaan ja että en ole tullut toiselle puolelle maapalloa tekemään muiden töitä. Maurizio tuli lopulta väliin ja käski Sharonia "lopettamaan Ainaisen valittamisen" (monella muullakin on ollut sharonin kanssa pinna kireälllä.) että semmoista kivaa töissä, eka oikea riita! Ja senkin olisin varmaan niellyt ellen olisi tiennyt ettei Sharonilla ollut ainuttakaan argumenttia. Paha sanoa pomolle että "hän ei vastannut puhelimeen kun minä juttelin!"...nojoo, no-big deal mutta ei enää jaksa leikkiä hiekkalaatikolla.
Lauantaina lähdettiin käymään ulkona, tai minun suunnitelmani oli oikeastaan vain nörätä koneella, mutta kun tytöt tulivat ikkunan taakse huutelemaan ja mukana oli pitkästä aikaa preach:kin oli pakko lähteä mukaan. Koska olin missannut aloittelut ajoin autoa. Istuttiin McCoyn terassilla ja joukkoon liittyi myös Kevin, joka kertoi että Valerie oli koittanut tavoittaa minua. Kännykästä on taas tuttuun tapaan saldo loppu, joten Valerie oli pyytänyt että soittaisin heti kun voisin. Kun mike soitti hannalle ja kysyi voisiko joku poimia hänet kyytiin päätin lähteä käymään Hyatilla jonka vieressä Mike asuu. Valerie oli listan saatuaan todennut että ei ollut saanut pyytämiään päiviä vapaaksi ja oli jotakuinkin paniikissa koska hänen oli määrä muuttaa tänä viikonloppuna (koska olin työskennellyt 10 oli bethin pakko laittaa minulle 4 putkeen vapaaksi, minkä takia valerin toive ei mennyt läpi.) Koitin sanoa ettei minulle ole niin väliä mille päiville vapaat osuvat ja tulin paikalle keskellä yötä vain koska ollaan miken kanssa menossa juomaan kaljaa, mutta silti minua tervehdittiin lähes messiaana. Ilo tehdä joku iloiseksi, nyt siis pari vapaata, pari yötä ja pari vapaata, jos saisi vaikka taas salitreenin kulkemaan! Jatkettiin illanviettoa Martini Cornerissa joka on pieni baarikeskittymä downtownin eteläpäässä. Pelailtiin biljardia ja juotiin parit oluet, illanvieton Lomassa Mike kertoi että jätti viikolla "2 viikon varoituksen" eli ilmoitti irtisanoutuvansa. Harmittaa tietysti menettää hyvä työkaveri, mutta Mike jos joku ansaitsee paremman työpaikan, jollaisen siis on nyt löytänyt!
Jokainen työpäivä on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin se ihmisen mieli vaan toimii että taaksepäin katsoessa kaikki tuntuu menneen vilauksessa ohi. Kohta on jo kesäkuu ja kesä...reissua ei enää ole edessä kuin vajaa muutama kuukausi ja rapiat...
Hanna haki kentältä joten ehdin sentään nukkua väliin jäävät 6h, mutta eipä siinä paljon ehtinyt lomaa mielessään purkaa. Jotenkin se seuraava työpäivä siitä menikin, lähinnä toistellessa kaikille että "hyvä loma", "kannatti mennä", "rakastan amerikkaa" Jne. Vähän kyllä ketutti Sharonin ja Kennethin kommentit siitä että "miten saatoin saada 6 päivää lomaa kun olen ollut vasta 4kk täällä ja minulla ei ole lomapäiviä". Vissiin taas vähän hukassa ymmärrys siitä miksi täällä olen ja mitä tekemässä....
Ja eivät ne 6 päivää ihan ilmaiseksi tulleetkaan, nimittäin 10 päivää töitä putkeen, mukana yksi turnaroundi (siis alle 8h lepoaikaa vuorojen välissä).
Heräsin perjantaina puolenpäivän aikoihin, mutta päivä meni aikaansaamattomuuden merkeissä; katsoin putkeen uusimman ultimate fighterin tähän asti ilmestyneet jaksot koittaessani hakea innostusta salille lähtöön. Vaan eipä tullut lähdettyä, ehkä huomenna sitten. Juoksemista en halua vielä ajatella, kantapää kun on edelleen ikävän kipeä Miamin jäljiltä, lihas lienee tulehtunut tai jotain.
Yötyöt eivät oikeastaan edes ketuttaneet, paikalle tultuani sain kuitenkin kuulla että Ms. Day oli soittanut itsensä kipeäksi, niinpä beth kysyi jos voisin jäädä ylitöihin aamusta. Eipä sitä oikein kieltäytyäkkään voinut. Yö meni kiireisenä, mutta onneksi sentään nopeasti ja kello koittikin 11 aamupäivästä
melkein yllättäen. 23:00-11:00 on kyllä ehkä erikoisin työaika koskaan. Huomista en haluakkaan edes miettiä. Lauantaina alkaa KansasCity rockfest, ja koko viikonlopuksi on luvattu sadetta; mikäs sen hauskempaa kuin 600 mutaista festarivierasta.
Lauantai menikin nukkuessa kuten odottaa saattaa. Heräilin vasta yhdeksän jälkeen illalla katsomaan että auto on varmasti pihassa. Siinä sitten kymmenen jälkeen suihkussa ollessa tajusin että eihän minulla ole avaimia...eikä tietenkään kukaan tytöistä kotona. Pienessä paniikissa kiskoin vaatteet päälle ja kipitin plazzalle josta sainkin tuurilla vinkattua taksin. 15$ köyhempänä, mutta sentään ajallaan töihin. Hieno alku päivälle (siis yölle).
Työvuoro oli jotakuinkin semmoista höykytystä kuin odottaa saattoi. Mutaisia ja humalaisia festarityyppejä jokseenkin joka puolella. Kännisten opastusta, oven avauksia ja vihaisia soittoja "normaaleilta" asiakkailta. Jokseenkin yllättäen suurinta vaivaa aiheutti suurehko ja melkoisen päissään ollut hääseurue joka yritti murtautua yöksi lukitulle uima-altaalle ja meinasi jyrätä estelemään menneen huoltomiehen. Kun paikalle saatiin 2 manageria ja poliisipartio kävi ilmi että kyseisellä suvulla on perinteenä heittää sulhanen uima-altaaseen ja se oli muistettu vasta aamuyöstä boolinjuomisen jo jatkuttua aikansa. Lopulta sulhanen uitettiinkin poliisin valvovien silmien alla sillä ehdolla että koko konkkaronka lupautui siirtymään yöpuulle heti perinteitä kunnioitettuaan. Huoltomieskin sai anteeksipyyntöjä osakseen yrittäessään pelastaa sulhasen altaanpohjalle päätyneen kännykän.
Hyvä puoli pitkässä työputkessa oli se (näin jälkeenpäin sanottuna) että palkkachecki jäi vain parisataa vajaaksi normaalista koska oikeasti minulla oli vain 3 "ylimääräistä vapaata". Hassulta tuntui myös palata ainon kanssa skypeemiseen vietettyään aikaa naamatusten...
Keskiviikkona tytöt houkuttelivat mukaan Piano-baariin. Lähdin vähän vastahakoisesti koska baarit ovat olleet melkoinen pettymys tähän mennessä. Piano baari kuitenkin yllätti positiivisesti 2$ juomat ja keski-ikä varmaan siinä jotakuinkin oman iän paikkeilla. Tanssilattiaa ei paikassa ole, mutta viihteestä piti huolta lavalla olleen "tuplapianon" ympärillä häärinyt bändi jolta sai toivoa mitä tahtoi, sen jälkeen biisille lyötiin hinta ja se soitettiin kun kolehti oli täynnä. Yleisösuosikilla saattoi olla hintaa esim 40$, hattu sitten kiersi hetken ja sitten kuulutettiin "vielä puuttuu 20". Jolloin ilmeisesti eniten rahoissaan/päissään ollut sankari kipusi lavalle, heitti sekaan puuttuvat rahat suosionosoituksien saattelemana ja koko baari syttyi yhteislauluun. Ihan siisti systeemi, ja taisi bändi siinä ihan hyvät massit takoa. Me puolestaan heitimme huiviin sen verran monet 2$ juomat että baarin mennessä kiinni siirryimme vielä tunniksi vieressä olleeseen Foundryyn...ja pienen pohtimisen jälkeen vielä minun luokseni ottamaan muutamat. Mukana ollut ovimies Michael jäikin lopuksi sohvalleni nukkumaan ja siitä sitten seuraavana aamuna töihin. Oma vuoroni alkoi onneksi vasta kolmelta joten edellisillan tarinaniskentä ei enää juuri painanut.
Työpaikalla on edelleen painanut Maurizion nimitys manageriksi; osa porukasta on edelleen sitä mieltä että pidempään talossa olleen Kevinin olisi pitänyt senioriteettinsa takia saada paikka. En haluaisi olla rasisti mutta täytyy kyllä taas todeta että pahimpia rasisteja ovat yleensä mustat itse. (oliko tässä mitään järkeä)
Vihaan yli kaiken sitä että kaikesta tapahtuneesta löydetään se rasistikortti. Tämä tapahtui koska olen musta, täällä ei ole mitään tekemistä mustille, kaupunki ei tue mustien harrastuksia. Mitä vitun mustien harrastuksia, eikö ole järjetöntä oman kuopan kaivamista todeta että "koska täällä ei arvosteta koripalloa niin mustia syrjitään" jne. Samoille ihmisille on päivänselvää että Maurizio sai paikan koska on valkoinen ja Kevin musta. Italialainen homo:ko osuu jotenkin vähemmän näiden maailmaa hallitsevien rasistien tutkaan kuin musta mies? Nämä ihmiset ovat niin tottuneita näkemään maailman rotu-lasiensa takaa että eivät ollenkaan ajattele kumpi ehdokas on PAREMPI työssä. Kyllä, kevinillä on degree, kyllä kevin on hyvä tyyppi, kyllä kevin on ollut talossa kauemmin. Mutta Mauriziolla on 25 vuotta managerikokemusta ja masters-degree, mutta näiden asioiden ei pitäisi ilmeisesti vaikuttaa koska hän on "muualta".
Sainpa taas avautua, en tiedä oliko äskeisessä mitään järkeä; mutta Valkoinen Hetero Mies tässä taas ihmettelee sitä miten osa ihmisistä tuntuu aina ja jokatapauksessa etsivän syitä syrjinnästä.
Mutta hei! Koska blogi kirjoitukseni ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia vaikka elänkin kullan, öljyn ja unelmien maassa niin päätän tehdä u-käännöksen ja listata POSITIIVISIA asioita siinä järjestyksessä kun ne tulevat mielleen! Nämä asiat myös suomeen kiitos!
1. 24h kaupat -saman totesin jo U.K.ssa, tosin kuulin myös että stadissa on kokeiluja kyseisellä saralla
2. Itsepalvelukassat - sama kuin edellisessä
3. Free refill - miksi suomessa saa ruuan kanssa maksaa pienestä mukista automaattikokista 4e. Oikea hinta on 2$ ja juo niin paljon kuin jaksat!
4. Lighti olut - paremman makuista, "terveellisempää" ...samat prosentit!
5. Kierrekorkit - unohda pullonavaaja, lasipullokin aukeaa käsin
6. Stytoksimukit - ah, niin käteviä, mukava kädessä,lämpövaraus. No ok, luontoliittolainen ymmärtää miksi ei, mutta maassa maan tavalla!
7. Valmissalaatit - jos joku silppuaisi salaatit valmiiksi pussiin saattaisi jokunen poikamieskin syödä joskus jotain vihreää
8. Dollarin setelit - mikään vaan ei tunnu paremmalta kuin iso nippu riihikuivaa kahisevaa, olkoonkin sitten oikeasti lompakossa parikymppiä
9. Jääpalat -koneesta, automaatista, kaupasta pussissa. Kuka nyt joisi mitään täyttämättä lasia ensin jäillä; oikea suhde 2/3 jäitä, loput nestettä
10. Leffavuokrausautomaatit - 1$/leffa/päivä, ei jonottamista
11. Starbucksit, Jimmyjonesit, Sonicit ja Cheesecake factoryt - valinnanvaraa on, muutakin kuin laittaako turkkilainen pitsallesi tonnikalaa vai kebablihaa
12. Halvat tölkkilimut - 24kpl/n. 5e, henk.koht. Suosikki
13. Palvelukulttuuri - olkoonkin sitten tipin perässä, ravintolassa tarjoilija tekee muutakin kuin mulkoilee
14. Punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle - miksipä ei?
Parempien aiheiden loppuessa - bubbling under
15. Meksikolaiset, mistä suomeen saataisiin kovasti ja pienellä palkalla töitä tekeviä ihmisiä?
16. Cherry bourbon - viskielitistit menköön itseensä. Parasta juomaa kohtuu hintaan.
17. Kaikella on hintansa - eikä siinä ole ilmaa. Kova kilpailu ja valinnanvara tarkoittavat että merkistä ei tarvi maksaa samalla tavalla kuin suomessa.
18. Taksit - ymmärrän kyllä että taksiyrittäjällä on kovaa, mutta ehkä joku joskus käyttäisi taksia jos pelkkä kyytiin istuminen ei maksaisi 10e
19. Uskonnollisuus? - No okei, ei oikeasti, mutta olen todennut että mitä kovempi "believer", yleensä sitä herttaisempi ihminen. Jos saisin niin ottaisin työkavereikseni enemmänkin näitä "sunnuntaina kirkkoon - muulla ei niin väliä"-tyyppejä
20. Ylivertaisuus; jaksatko juosta bussipysäkille, puhutko vierasta kieltä, oletko joskus viettänyt yön ulkona, etkö tarvi taskulaskina, tiedätkö mitä on mäen tuolla puolen? Ylivertaisen kansan keskuudessa ei ole vaikea tuntea itseään ylivertaisesksi. Onhan se nyt kivaa :)
Työputki meni lähinnä jumitellessa. Viihdykettä on tullut haettua UFC:sta, Ultimate Fighterista, SGUsta ja Sons of Anarchysta sekä kasasta uusia leffoja. Eli töidenteon lomassa on tullut lähinnä tuijotettua tietokoneenruutua...
Töissäkään ei mitään ihmeempää raportoitavaa safety projektin vetovastuu siirtyi minulle kun HR:ssä tajuttiin että olen ainut jota projekti vähääkään kiinnostaa...mainitsemisen arvoinen lienee lähinnä viime torstai, olin putken viimeisenä päivänä väsynyt ja vihoissani siitä että olin jo 4. Päivää kennethin tai sharonin parina. En juuri juttele enää näiden kanssa kun emme ole hirveän samalla aaltopituudella, itseäni ketuttaa kuitenkinsuunnattomasti se että koska en ikinä valita heidän menemisistään niin ovat ottaneet tavaksi jättää minua toimistoon, keskimääräisenä päivänä olen n. Tunnin hoitamassa myös heidän työtään, mikä tekee näistä kenneth/sharon päivistä erityisen kiireisiä, eikä kiitosta koskaan. Torstai oli kyllä äärimmäinen tiivistymä, kiireisen päivän takia he olivat molemmat illassa, mikä ei ilm. Heidän mielestään tarkoita sitä että meillä on kiire, vaan että koska heitä on kaksi toinen voi aina olla poissa paikalta, homma meni lähinnä läpsystä vaihtamiseksi kun itse istuin omien hommieni lomassa puhelin kokoajan kourassa. KYn lähtiessä toimistosta kolmelta olin juuri tekemässä avainlaskentaa. Kenneth vastaili puhelimeen, mutta Sharon jutteli Kyn kanssa. Puhelin soi ja soi sillä seurauksella että ky keskeytti puhumisen ja vastasi. Minä ja sharon katsoimme toisiamme molempien ilm. Ollessa sitä mieltä että toisen tulisi vastata. Sama tapahtui uudestaan jolloin sharon sanoi kiukkuisesti "Matias! Vastaa puhelimeen, etkö nää että minä juttelen!". Itselläni keittää tosi harvoin yli mutta silloin napsahti, jos keskustelu olisi käyty suomeksi olisin varmaan juttelemassa rumista sanoistani managerin toimistossa, nyt sain lähinnä sanottua että olen vastaillut koko päivän, mikä ei ole minun hommani kun meillä on 2 pbx työntekijää, että hän voi puhua vapaa-ajallaan ja että en ole tullut toiselle puolelle maapalloa tekemään muiden töitä. Maurizio tuli lopulta väliin ja käski Sharonia "lopettamaan Ainaisen valittamisen" (monella muullakin on ollut sharonin kanssa pinna kireälllä.) että semmoista kivaa töissä, eka oikea riita! Ja senkin olisin varmaan niellyt ellen olisi tiennyt ettei Sharonilla ollut ainuttakaan argumenttia. Paha sanoa pomolle että "hän ei vastannut puhelimeen kun minä juttelin!"...nojoo, no-big deal mutta ei enää jaksa leikkiä hiekkalaatikolla.
Lauantaina lähdettiin käymään ulkona, tai minun suunnitelmani oli oikeastaan vain nörätä koneella, mutta kun tytöt tulivat ikkunan taakse huutelemaan ja mukana oli pitkästä aikaa preach:kin oli pakko lähteä mukaan. Koska olin missannut aloittelut ajoin autoa. Istuttiin McCoyn terassilla ja joukkoon liittyi myös Kevin, joka kertoi että Valerie oli koittanut tavoittaa minua. Kännykästä on taas tuttuun tapaan saldo loppu, joten Valerie oli pyytänyt että soittaisin heti kun voisin. Kun mike soitti hannalle ja kysyi voisiko joku poimia hänet kyytiin päätin lähteä käymään Hyatilla jonka vieressä Mike asuu. Valerie oli listan saatuaan todennut että ei ollut saanut pyytämiään päiviä vapaaksi ja oli jotakuinkin paniikissa koska hänen oli määrä muuttaa tänä viikonloppuna (koska olin työskennellyt 10 oli bethin pakko laittaa minulle 4 putkeen vapaaksi, minkä takia valerin toive ei mennyt läpi.) Koitin sanoa ettei minulle ole niin väliä mille päiville vapaat osuvat ja tulin paikalle keskellä yötä vain koska ollaan miken kanssa menossa juomaan kaljaa, mutta silti minua tervehdittiin lähes messiaana. Ilo tehdä joku iloiseksi, nyt siis pari vapaata, pari yötä ja pari vapaata, jos saisi vaikka taas salitreenin kulkemaan! Jatkettiin illanviettoa Martini Cornerissa joka on pieni baarikeskittymä downtownin eteläpäässä. Pelailtiin biljardia ja juotiin parit oluet, illanvieton Lomassa Mike kertoi että jätti viikolla "2 viikon varoituksen" eli ilmoitti irtisanoutuvansa. Harmittaa tietysti menettää hyvä työkaveri, mutta Mike jos joku ansaitsee paremman työpaikan, jollaisen siis on nyt löytänyt!
Jokainen työpäivä on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin se ihmisen mieli vaan toimii että taaksepäin katsoessa kaikki tuntuu menneen vilauksessa ohi. Kohta on jo kesäkuu ja kesä...reissua ei enää ole edessä kuin vajaa muutama kuukausi ja rapiat...
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Miami!
Miamiiiiii! Ou jeah Baby. Tai kuten Horatio sanoisi; Yyyaaaaauuuh!
Ikävä kyllä bloggerin kuvan uppaus on niin surkeaa että monesta yrityksestä, tuhlatusta ajasta ja viiväsymiseen johtaneesta turhautumisesta suivaantuneena lisäsin kuvat tarinoineen facebookkiin:
http://www.facebook.com/album.php?aid=180032&id=641227648&l=a0dd9d7c01
(löytynee myös meikäläisen profiilin kautta)
Koitin ränklätä asetukset siten että kaikki näkisivät kuvat, mutta kirjautumattomana katsominen tuskin(?) näyttää ainakaan kuvatekstejä.
Eli ainakin Isä ja Äiti; pyytäkäähän että joku teknologia-ajan lapsi näyttää koko stooryn!
Hauskaa oli ja koko rahan arvoista (vaikka sitä menikin). Nyt jo pari viikkoa takaisin Kansasissa ja työvuorojen lomassa on tullut hakattua melkoisesti tekstiä kommunikaattorilla. Pahoittelut monen viikon tauosta blogin päivityksessä!
Ikävä kyllä bloggerin kuvan uppaus on niin surkeaa että monesta yrityksestä, tuhlatusta ajasta ja viiväsymiseen johtaneesta turhautumisesta suivaantuneena lisäsin kuvat tarinoineen facebookkiin:
http://www.facebook.com/album.php?aid=180032&id=641227648&l=a0dd9d7c01
(löytynee myös meikäläisen profiilin kautta)
Koitin ränklätä asetukset siten että kaikki näkisivät kuvat, mutta kirjautumattomana katsominen tuskin(?) näyttää ainakaan kuvatekstejä.
Eli ainakin Isä ja Äiti; pyytäkäähän että joku teknologia-ajan lapsi näyttää koko stooryn!
Hauskaa oli ja koko rahan arvoista (vaikka sitä menikin). Nyt jo pari viikkoa takaisin Kansasissa ja työvuorojen lomassa on tullut hakattua melkoisesti tekstiä kommunikaattorilla. Pahoittelut monen viikon tauosta blogin päivityksessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
